Edellinen blogitekstimme käsitteli kuluttajansuojalain muutoksia, jotka tulivat voimaan vuoden 2022 alussa. Tuolloin voimaan tulleet lakimuutokset koskivat etenkin kuluttajansuojalain tavarankauppaa (aikaisemmalta nimitykseltään kuluttajankauppa) käsittelevää lukua. Tässä postauksessa tarkastelemme samassa lakiuudistuksessa voimaan tulleita uudistuksia, jotka koskevat sopimuksia digisisällön ja -palvelun tarjoamisesta kuluttajille.
Lakimuutoksilla pantiin täytäntöön EU:n niin sanottu digisopimusdirektiivi. Muutosten seurauksesta kuluttajansuojalakiin lisättiin täysin uusi luku. Kuluttajansuojalaissa on jo entuudestaan ollut säännöksiä kuluttajasopimuksista, mutta alkuvuodesta voimaan tullut digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja koskeva sääntely on uutta. Uuden sääntelyn seurauksesta elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien oikeudet ja velvollisuudet digitaalisen sisällön ja palvelun viivästys- ja virhetilanteissa selkeytynee.
Milloin luvun säännökset tulevat sovellettaviksi?
5 a luvussa säädetään sopimuksista, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja toimittaa tai si-toutuu toimittamaan kuluttajalle digitaalista sisältöä tai digitaalisen palvelun, josta kulut-taja maksaa tai sitoutuu maksamaan kauppahinnan. Lisäksi säännökset soveltuvat, kun kuluttaja kauppahinnan maksamisen sijasta luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan elinkei-nonharjoittajalle henkilötietoja. Poikkeuksen edellä mainitusta muodostaa, jos elinkei-nonharjoittaja käsittelee kuluttajan luovuttamia henkilötietoja yksinomaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamiseksi 5 a luvun mukaisesti tai täyttääkseen itseään koskevat lakisääteiset vaatimukset.
Esimerkkinä sopimuksesta, joka syntyy, kun kuluttaja luovuttaa henkilötietoja digisisältöä tai -palvelua vastaan, voidaan mainita käyttäjän luominen sosiaalisen median sovelluk-seen, kuten Facebookiin.
Digisisältö ja -palvelu
Mitä sitten digisisällöllä ja -palvelulla oikein tarkoitetaan? Lain mukaan digitaalisella sisällöllä tarkoitetaan digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua dataa. Käytännön esimerkkeinä digitaalisesta sisällöstä voidaan mainita esimerkiksi e-kirjat, ääni- ja videotiedostot sekä tietokoneohjelmat.
Digitaalisella palvelulla sen sijaan tarkoitetaan palvelua, jonka avulla kuluttaja voi luoda, käsitellä, tallentaa tai käyttää digitaalisessa muodossa olevaa dataa tai joka mahdollistaa kuluttajan tai palvelun muiden käyttäjien lataaman tai luoman digitaalisessa muodossa olevan datan jakamisen tai muun vuorovaikutuksen sen kanssa. Käytännössä digitaalisia palveluita ovat esimerkiksi sosiaalinen media, pilvipalvelussa tarjottavat pelit sekä video- ja äänitallenteiden jakaminen. Sen sijaan esim. asiantuntijapalvelut, kuten arkkitehti- tai oikeudelliset palvelut, jotka toimitetaan kuluttajalle digitaalisesti, eivät ole laissa tarkoitettuja digitaalisia palveluja.
Toimittaminen ja viivästys
Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että digisisällön ja -palvelun viivästystä ja virhettä koskevat säännökset ovat hyvin samanlaisia kuluttajansuojalain tavarankauppaa koskevien virhe- ja viivästyssäännösten kanssa. Kuitenkin hyödykkeen digitaalisuus aiheuttaa säännöksiin joitakin eroja.
Pääsäännön mukaan elinkeinonharjoittajan on viivytyksettä toimitettava digipalvelu tai -sisältö kuluttajalle, mutta toisinkin on mahdollista sopia. Digisisällön toimittamisen kannalta elinkeinonharjoittajan katsotaan täyttäneen toimitusvelvollisuutensa, kun sisältö tai keino sen käyttämiseksi tai lataamiseksi on kuluttajan tai kuluttajan tähän tarkoitukseen valitseman järjestelmän saatavilla tai käytettävissä. Puolestaan digipalveluiden osalta toimitusvelvollisuus täyttyy, kun digitaalinen palvelu on asetettu kuluttajan tai kuluttajan tätä tarkoitusta varten valitseman järjestelmän saataville.
Elinkeinonharjoittajalle olennaista on myös tietää, että todistustaakka toimitusvelvollisuuden suhteen on hänellä. Viivästyksestä on kyse, kun elinkeinonharjoittaja on rikkonut toimitusvelvollisuutensa. Viivästyksen seurauksesta kuluttajalla on ensisijaisesti oikeus pidättyä maksusta ja vaatia sopimuksen täyttämistä. Toissijaisena seuraamuksena voidaan turvautua sopimuksen purkuun. Lisäksi kuluttajalla on oikeus korvaukseen, mikäli viivästys on aiheuttanut hänelle vahinkoa. Edellä mainittujen perusteella voidaan todeta, että lain uuden luvun seuraamussäännökset vastaavat yleisellä tasolla tavarankaupan seuraamussäännöksiä.
Ominaisuudet ja virhe
Tavarankaupan sääntelyn kanssa samankaltaisia ovat myös ominaisuudet, joita digitaaliselta sisällöltä ja palvelulta edellytetään. Näiden digitaalisten hyödykkeidenkin on vastattava sitä, mitä osapuolten voidaan katsoa sopineen sekä oltava käyttötarkoitukseen soveltuvia. Mikäli lain edellytykset eivät täyty, on hyödykkeessä virhe. Lisäksi kyseisten hyödykkeiden digitaalisuus näkyy erityisissä virhesäännöksissä. Digisisällössä tai -palvelussa on ensinnäkin virhe, mikäli elinkeinonharjoittaja on laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa ja toimittaa tarpeelliset päivitykset. Toiseksi hyödykkeessä katsotaan olevan integroinnista johtuva virhe, jos integrointi on ollut elinkeinonharjoittajan vastuulla, tai jos integrointi on ollut kuluttajan vastuulla, mutta virheellinen integrointi on johtunut elinkeinonharjoittajan toimittamista puutteellisista integrointiohjeista. Kolmanneksi digihyödykettä rasittaa oikeudellinen virhe, jos sivullisella on omistus-, pantti- tai muu oikeus digitaalisen sisällön siirtovälineenä käytettävään tavaraan, eikä sopimuksesta seuraa, että kuluttajan on vastaanotettava tavara sivullisen oikeudesta johtuvin rajoituksin.
Virheen seurauksesta kuluttajalla on ensi sijassa oikeus vaatia virheen oikaisua ja pidättyä maksusta. Mikäli edellä mainitut seuraamukset eivät tehoa, on kuluttajalla oikeus vaatia hinnanalennusta tai sopimuksen purkua. Jos virhe digitaalisessa sisällössä tai palvelussa on aiheuttanut kuluttajalle vahinkoa, voi tämä vaatia lisäksi vahingonkorvausta.
Elinkeinonharjoittajan oikeus muuttaa digitaalista hyödykettä
Uutena ilmiönä lakimuutoksessa tuli elinkeinonharjoittajan oikeus tehdä ei-välttämättömiä muutoksia digitaaliseen sisältöön tai palveluun. Välttämättömien muutoksien tekemiseen elinkeinonharjoittajalla sen sijaan on velvollisuus. Muita kuin välttämättömiä muutoksia elinkeinonharjoittaja voi tehdä ensinnäkin, jos tällaisesta oikeudesta yksipuolisesti muuttaa digisisältöä tai -palvelua on sovittu. Tällöinkin muuttamiselle täytyy olla sopimuksessa yksilöity perusteltu syy. Toiseksi muuttaminen on mahdollista, jos muutoksesta ei seuraa lisäkustannuksia kuluttajalle. Lisäksi kolmantena ehtona on, että muutoksesta ilmoitetaan kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla.
