Olemme viime päivinä jo saaneet useita yhteydenottoja asiakkailtamme, jotka harkitsevat yhtiön ajamista konkurssiin tämänhetkisen virusepidemian aiheuttamien vaikeuksien vuoksi, ja ovat pohtineet, kuinka konkurssihakemus tulisi tehdä ja miten prosessi etenee.
Yhtiön konkurssiin hakeminen voi olla velkojan tai velallisen päätös. Ida on jo aiemmin kirjoittanut blogissamme konkurssin edellytyksistä ja esteistä. Käytännössä tärkein edellytys konkurssille on, että velallinen on maksukyvytön. Maksukyvyttömyys voidaan osoittaa usealla eri tavalla silloin, kun konkurssihakemus on velkojan käsialaa eli kyseessä on velkoja-aloitteinen konkurssi. Silloin taas kun velallinen itse hakee itsensä konkurssiin (ns. velallisaloitteinen konkurssi), riittää yleensä se, että velallinen ilmoittaa olevansa maksukyvytön.
Jos yhtiö ei ole maksukyvytön, ei sitä voida asettaa konkurssiin. Tällöin yhtiön alasajaminen pitäisi tehdä muulla tavalla. Esimerkiksi osakeyhtiö tulisi ajaa alas selvitystilan kautta ja henkilöyhtiöissä irtisanoa yhtiösopimus. Yhtiön velat täytyy kuitenkin tällöin maksaa täysimääräisesti, ellei velkojien kanssa sovita velkojen anteeksiannosta kokonaan tai osittain. Yrittäjän näkökulmasta kannattaa ennemmin pyrkiä ajamaan yhtiö selvitystilan kautta alas, koska silloin lopettaminen tapahtuu “oikein”, eikä siitä tule merkintöjä vastuuhenkilöiden luottotietoihin.
Konkurssihakemus aloittaa prosessin
Konkurssihakemus on muodollisesti konkurssin ensimmäinen vaihe, mutta sitä edeltää käytännössä aina monivaiheinen prosessi. Velkojan on täytynyt ensin varmentaa velallisen maksukyvyttömyys esimerkiksi ulosotosta saadulla varattomuustodistuksella, kun taas velallisyhtiössä on täytynyt ylipäätään päättää konkurssiin hakeutumisesta ja kerätä hakemukseen tarvittavat tiedot, kuten vara- ja velkaluettelot.
Konkurssihakemus tehdään kirjallisesti, ja sen tulee sisältää ainakin konkurssilain 7 luvun 5 §:ssä eritellyt tiedot. Kun hakemus on valmis, se jätetään liitteineen toimivaltaiselle käräjäoikeudelle. Toimivaltainen käräjäoikeus on yleensä se, jonka tuomiopiirissä velallisyhtiön toimintaa on johdettu. Yleensä konkurssihakemuksen tekijä ehdottaa jo pesänhoitajaa, joka on tyypillisesti yhtiö- ja konkurssiasioihin perehtynyt juristi. Ellei ehdotettu pesänhoitaja ole selvästi tehtävään soveltumaton (esimerkiksi esteellinen), tuomioistuin yleensä määrää ehdotetun pesänhoitajan.
Periaatteessa konkurssihakemus on varsin yksinkertainen asiakirja, ja sen voi tehdä itsekin. Asiaan kuitenkin liittyy monia muitakin asiakirjoja aina hallituksen kokouspöytäkirjosita alkaen, joten autamme tarvittaessa konkurssiasian eri vaiheissa. Ota yhteyttä, niin kerromme lisää.
Konkurssihakemus tuomioistuimessa
Kun konkurssihakemus jätetään käräjäoikeudelle, asia tulee vireille. Tämän jälkeen konkurssimenettelyn kulku riippuu hieman siitä, oliko konkurssihakemus velallisen vai velkojan tekemä. Velallisaloitteisessa konkurssissa konkurssiin asettaminen tapahtuu yleensä suoraan konkurssihakemuksen perusteella muutamassa päivässä. Jos taas konkurssihakemus on velkojan jättämä, on velalliselle varattava tilaisuus tulla kuulluksi hakemuksesta. Kuuleminen voi olla kirjallinen tai suullinen. Usein velalliselle varataan mahdollisuus lausua kirjallisesti asiasta, ja jos velallinen ei vastaa tai ilmoittaa, ettei vastusta konkurssia, velallinen asetetaan konkurssiin suoraan kirjallisen kuulemisen jälkeen. Kuuleminen kuitenkin vie aikansa, ja käytännössä usein puhutaan muutaman viikon viiveestä.
Jos taas velallinen riitauttaa konkurssihakemuksen, käsitellään asia yleensä suullisessa istunnossa, paitsi jos se on selvästi tarpeeton (esimerkiksi jos riitauttamiselle ei ole mitään perustetta). Jos ilmenee, etteivät konkurssin edellytykset täyty, tuomioistuimen tulee hylätä konkurssihakemus.
Konkurssiin asettaminen
Jos/kun tuomioistuin asettaa velallisen konkurssiin, asettamispäätös tehdään tiettynä päivänä, tietyllä kellonlyömällä. Päätöksen yhteydessä tuomioistuin nimeää konkurssipesän pesänhoitajan ja määrää tämän ottamaan konkurssipesän omaisuuden haltuunsa.
Konkurssiin asettaminen siirtää kaiken määräysvallan (ja yleensä vastuunkin) yhtiön toiminnasta pesänhoitajalle. Pesänhoitaja on yhtä aikaa (yhtiömuodosta riippuen) yhtiön toimitusjohtaja, hallitus, vastuunalainen yhtiömies, elinkeinonharjoittaja jne, ja kaikki aiemmat vastuutehtävät päättyvät. Pesänhoitaja ei ole velallisen asianajaja tai mitenkään muutenkaan velallisen määräysvallassa, vaan pesänhoitaja on itse asiassa velkojien asialla riippumatta siitä, kuka konkurssihakemuksen teki.
Konkurssipesään kuuluu kaikki velallisyhtiön asettamishetkinen tai konkurssin aikana sille tuleva omaisuus. Konkurssiin asettamisen jälkeen pesänhoitaja päättää kaikesta ja hoitaa kaikki pesän asiat. Yrittäjä tai kukaan muukaan ei lähtökohtaisesti enää tee yhtiötä koskevia päätöksiä. Pesänhoitaja ottaa haltuunsa kaiken pesän omaisuuden, mukaan lukien yleensä esimerkiksi toimitilojen avaimet. Tämän jälkeen pesänhoitaja päättää yksin ja tietyiltä osin velkojien ohjaamana, miten konkurssi etenee. Siinä on kuitenkin tiettyjä vakiovaiheita.
Konkurssin eteneminen
Konkurssiin asettamisen jälkeen velallisen ja velallisyhtiön aiempien vastuuhenkilöiden asema on varsin yksinkertainen. Heidän tulee antaa pesänhoitajalle kaikki tämän tarvitsemat tiedot ja vastata kaikkiin pesänhoitajan esittämiin kysymyksiin totuudenmukaisesti. Muutoin prosessi etenee pesänhoitajan päättämällä tavalla. Pesänhoitaja myös päättää, osin velkojien tuella, jatketaanko konkurssipesän liiketoimintaa esimerkiksi tietyn ajanjakson ajan vai ajetaanko yhtiön toiminta heti alas. Konkurssihakemus tai sen tekijätaho ei suoraan vaikuta pesänhoitajan päätöksentekoon, vaan pesänhoitajan päätösvalta on itsenäinen, joskin monissa asioissa pesänhoitajan on ensin kuultava tai hyväksytettävä asia ainakin suurimmilla velkojilla.
Pesän haltuunoton jälkeen pesänhoitaja aloittaa pesänselvityksen, jonka tuloksena ensimmäisten parin kuukauden aikana pesänhoitaja laatii velallisselvityksen ja pesäluettelon. Pesäluettelo on asiakirja, josta käyvät ilmi tiedossa olevat velallisen varat ja velat. Velallisen tai tämän edustajan on vannottava pesäluettelo oikeaksi. Velallisselvityksessä taas pesänhoitaja kuvailee muun muassa konkurssiin johtaneet syyt ja tapahtumaketjut, velallisen toimet ennen konkurssia, vastuuhenkilöiden asemat ja sidokset sekä muut konkurssin kannalta mahdollisesti olennaiset tiedot. Pesänhoitaja myös esittää kantansa siitä, onko konkurssin yhteydessä ilmennyt mahdollisesti rikollisia toimia. Tarvittaessa pesänhoitaja tekee rikosilmoituksen.
Pesäluettelon ja velallisselvityksen jälkeen järjestetään ensimmäinen velkojainkokous, jossa velkojat päättävät jatkotoimista. Käytännössä tällöin päätetään, onko konkurssissa riittävästi varoja menettelyn läpiviemiseen ja mahdollisesti tehdään päätöksiä siitä, miten prosessi viedään läpi. Lisäksi päätetään pesänhoitajan senastisesta palkkiosta. Viimeistään tämän jälkeen konkurssipesän omaisuutta aletaan muuttaa rahaksi.
Ensimmäisen velkojainkokouksen jälkeen on konkurssivalvontojen aika. Pesänhoitaja määrää ns. valvontapäivän eli tietyn päivämäärän, johon mennessä kaikkien konkurssista varoja haluavien velkojien ilmoittavan saatavansa määrän ja perusteen pesänhoitajalle. Konkurssivalvonta kuulutetaan Virallisessa lehdessä, jolloin se katsotaan tulleen kaikkien tietoon. Ilmoittamatta jäävät saatavat lakkaavat, eikä niille saa minkäänlaista suoritusta konkurssipesästä. Jos velkoja myöhästyy valvontapäivästä, on saatavat myös mahdollista jälkivalvontana saada vielä konkurssimenettelyn piiriin, mutta velkoja joutuu tällöin maksamaan saatavan suuruudesta riippuvan maksun konkurssipesälle. Saatava on valvottava konkurssissa, vaikka konkurssihakemus olisi velkojan itsensä tekemä; ainostaan jos pesänhoitaja erikseen ilmoittaa ottavansa saatavan huomioon oma-aloitteisesti, voi valvonnan jättää tekemättä.
Valvontapäivän jälkeen pesänhoitaja laatii jakoluetteloehdotuksen, josta käy ilmi mahdolliset velkojen etusijat (esimerkiksi pantit), velkojien tiedot ja velkojen määrät ja perusteet. Velallinen ja velkojat voivat sitten ottaa kantaa jakoluetteloehdotuksen sisältöön ja esimerkiksi riitauttaa muiden saatavia, jos pitävä niitä väärin perustein mukaan otettuina (esimerkiksi perusteettomina tai väärän suuruisina). Pesänhoitaja tekee kommenttien perusteella ehdotukseen harkitsemansa muutokset, ja tämän jälkeen toimittaa pesänhoitajan jakoluettelon tuomioistuimelle, joka ratkaisee riitautukset ja vahvistaa jakoluettelon. Kun jakoluettelo on vahvistettu, maksetaan velkojille jako-osuutta jakoluettelon mukaisesti. Usein konkursseissa jako-osuudet ovat vain murto-osia velan alkuperäisestä määrästä: ellei velkojalla ole panttia, jonka realisoimalla saisi suorituksen suuremmalle osalle saatavastaan, jäävät jako-osuudet monesti 1–3 prosenttiin velan määrästä – eli 10.000 euron velalle saisi jako-osuutta 100–300 euroa.
Konkurssin raukeaminen
Konkurssi voi raueta, jos todetaan, että sen varat eivät riitä edes konkurssimenettelyn kustannuksiin. Tällöin konkurssimenettelyä ei jatketa, vaan tuomioistuinta pyydetään määräämään konkurssipesä rauenneeksi. Tällöin pesässä oleva, yleensä vähäarvoinen omaisuus luovutetaan yleensä ulosottomiehelle ulosotossa olevien velkojen maksamiseksi, tai jos tällaisia ei ole, palautetaan velalliselle. Velallisyhtiö kuitenkin lakkaa myös konkurssin rauetessa.
Periaatteessa konkurssipesä voitaisiin myös asettaa maksukyvyttömänä konkurssiin, mutta tämä on harvinaista. Se voisi tulla eteen lähinnä, jos konkurssipesä jatkaisi liiketoimintaa, ja tässä yhteydessä konkurssipesän tilanne pahenisikin entisestään. Käytännössä konkurssipesiä ei juuri aseteta konkurssiin, vaan ne ennemmin määrätään raukeaviksi.
Yksityishenkilön konkurssi?
Vastoin yleistä käsitystä laki ei sinänsä kiellä, etteikö yksityinenkin henkilö voisi joutua konkurssiin. Menettelyllisesti luonnollisen henkilön konkurssi ei juuri eroa edellä kuvatusta, mutta konkurssipesän laajuus ja konkurssin vaikutukset muodostuvat hieman erilaisiksi. Ensimmäinen vaihe on silti konkurssihakemus.
Yksityishenkilön konkurssi ei (onneksi) johda henkilön lakkaamiseen, vaan luonnollinen henkilö jatkaa konkurssin jälkeen elämäänsä kuten ennenkin. Tämä tosin merkitsee sitä, että konkurssiin asetettu ihminen ei vapaudu maksamatta jäävistä veloistaan konkurssin päättyessä, vaan hänen täytyy yhä tulevilla tuloillaan maksaa se loppuun (tai mahdollisimman pitkälle). Luonnollisen henkilön konkurssissa onkin kysymys vain siitä, että hänen senhetkinen omaisuutensa realisoidaan ja käytetään velkojen maksuun mahdollisimman pitkälle. Koska konkurssikypsäksi asti velkaantuneilla ihmisillä ei yleensä ole juurikaan omaisuutta, eikä aivan kaikkea omaisuutta edes voida häneltä ottaa pois, ei yksityishenkilön konkurssi ole vain yleensä kenellekään järkevä vaihtoehto, eikä sitä siksi juuri käytetä.
Miten me voimme olla avuksi?
Konkurssiasiassa voit tarvita juristia voi tarvita kahteen asiaan: yhtäältä avustamaan velallista tai velkojaa, jotta konkurssihakemus tarvittavine liitteineen saadaan tehtyä ja konkurssihakemus varmasti hyväksyttyä, tai toisaalta pesänhoitajana huolehtimaan konkurssipesän toiminnasta. Tunnemme kaikki konkurssimenettelyn vaiheet, joten voimme sekä avustaa konkurssimenettelyssä että toimia pesänhoitajana. Ota meihin yhteyttä tai jätä jo alustava toimeksianto, niin voimme keskustella asiasta tarkemmin!
OTM Tuomas Liinamaa on Legalwise Oy:n perustaja, toimitusjohtaja ja pääosakas.
