Työsopimus on oletusarvoisesti voimassa toistaiseksi, mutta työsuhteen voidaan tietyin edellytyksin sopia myös olevan voimassa vain määräajan. Määräaikainen työsopimus edellyttää aina perusteltua syytä. Lisäksi tarpeen täytyy olla jollain tapaa tilapäinen; määräaikaisia työsopimuksia ei saa käyttää pysyvän työvoiman tarpeen täyttämiseen.
Vuoden 2017 alusta työsopimuslain ensimmäiseen lukuun lisätään kokonaan uusi 3 a §, jonka mukaan määräaikaisen työsopimuksen tekeminen ei edellytä erityistä syytä tai työvoiman tarpeen tilapäisyyttä silloin, jos palkattava henkilö on ollut yhtäjaksoisesti työtön työnhakija sopimuksen tekemistä edeltävien 12 kuukauden ajan. Määräaikainen sopimus voidaan tällöin tehdä enintään vuoden pituiseksi. Sopimus voidaan tehdä lyhyemmäksikin aikaa ja uusia enintään kahdesti, kunhan sopimusten yhteenlaskettu kesto ei ylitä yhtä vuotta. Jos työntekoa halutaan jatkaa pidempään, työsopimusta jatketaan toistaiseksi voimassa olevana tai mahdollisesti määräaikaisenakin, jos ”normaalit” määräaikaisen työsopimuksen edellytykset täyttyvät.
Työnhakijan pitkäaikaisesta työttömyydestä tarvitaan työ- ja elinkeinotoimiston ilmoitus, jonka saamiseen on kaksi tapaa. Yhtäältä työntekijää kaipaava työnantaja voi pyytää TE-toimistolta tietoa työhön soveltuvista pitkäaikaistyöttömistä. Jos työnantaja palkkaa TE-toimiston tällöin välittämän työnhakijan, ei muuta selvitystä pitkäaikaistyöttömyydestä tarvita – TE-toimiston ilmoitus riittää. Toisaalta jos työnantaja ja pitkäaikaistyötön työnhakija ovat kohdanneet ilman TE-toimiston välitystä, voi työntekijä pyytää sopimuksen tekemistä varten TE-toimistolta todistuksen pitkäaikaistyöttömyydestä. Työnantajan kannattaa varmuudeksi tallettaa kopio tällaisesta todistuksesta ja huolehtia siitä, että se on hankittu vastikään – mieluiten juuri kyseistä työsopimusta varten ja juuri ennen sen tekemistä.
Koska määräaikainen työsopimus edellyttää nimenomaista sopimista, on siitä syytä sopia kirjallisesti. Sopimuksesta on käytävä ilmi paitsi määräaikaisuuden kesto myös sen peruste; pitkäaikaistyöttömien osalta perusteen sijaan on syytä todeta, että kyse on työsopimuslain 1 luvun 3 a §:n mukaisesta määräaikaisesta sopimuksesta pitkäaikaistyöttömän kanssa.
Keston osalta on hyvä muistaa, ettei määräaikaisuutta tarvitse välttämättä sitoa tiettyyn kalenteripäivään, vaan sopimus voidaan myös sopia päättyväksi tiettynä muutoin havaittavana hetkenä. Päättyminen voidaan siten kytkeä esimerkiksi tietyn nimetyn projektin valmistumiseen tai sijaistettavan henkilön töihin palaamiseen. Olennaista on, että päättyminen ei ole työnantajan mielivallassa vaan riippuvainen ulkoisesta tekijästä. Jos tarkka sopimuksen päättymispäivä ei ole sopimusta tehtäessä tiedossa, on työnantajan ilmoitettava päättymispäivästä mahdollisimman pian siitä tiedon saatuaan. Pitkäaikaistyöttömän kanssa tehtävässä määräaikaisessa sopimuksessa sopimuksen päättyminen on kuitenkin suositeltavampaa sitoa kalenteripäivään epäselvyyksien välttämiseksi.
Vuodenvaihteen 2017 muutoksista työsopimuslakiin voit lukea laajemmin täältä.